Kälyn kyntimet

Kun olin pieni tyttö, minulla oli harmaa, softis-kantinen vihko, muistaakseni pieni puhelinmuistio, joka oli todennäköisesti hiipinyt meille ilmaislahjana Valituilta Paloilta (terkkuja isille!). Mitään muuta käyttöä vihkolle ei ollut, ja teinkin siitä runovihkon! Muistan, kun halusin kerätä siihen jokaiselta perheenjäseneltä jonkun itsekeksimän runon ja toinen isoveljistäni lohkaisi jotenkin näin:

"Koska sinulla ei ole kälyä, on turha käyttää älyä!" - J.P.

Jos en ihan hirveästi valehtele tai muista väärin, sama isoveikka taisi ala-asteella kirjoittaa luovasti nimensä johonkin paperiin  J---- Petteri Punakuono P----. Onnistuisikohan sama allekirjoitus nykyään töissä?! Terkkuja vaan myös tuonne mäen päälle! :)

Nykyään molemmilla veljilläni on vaimot, eli voi(si)n käyttää älyä tuplasti!

Tämän, suorastaan huippu-upean aasinsillan kautta, päästään tämän päivän asiaan.  Nimittäin saman sanavalmiin veljeni vaimo, siis käly, kävi reilu viikko sitten laitattamassa minun luona geelikynnet. Päädyttiin kirkkaaseen geeliin, geelikerrosten väliin lisättiin kärkiin vaaleanpunaista kynsilakkaa ja saman sävyistä glitteriä. Valmiina kynnet näyttivät tältä:

Ja asiakas oli tyytyväinen! Itse huomaan, että ainakin C-kaaren tekoa pitää vielä harjoitella, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.. Tein edellisenä päivänä itselleni huollon, mutta en hoksannut ottaa huolletuista kynsistä kuvaa. Ja kälyn kynsiin keskittyneenä osasin tottakai viilata omia kynsiäni siinä samalla, joten en kehtaa näistä kynsistä enää kuvaa ottaa.. Voi kun tajuaisin hankkia sitä sormiteippiä, säästyisi omat geelit turhilta viilan osumilta!

P.S. Toinen isoveljeni kirjoitti myös runon, joka meni muistaakseni jotenkin näin: 

"Osta mopo, polta televisio, tämä on runo." - A.P.

Kyllä, meillä kaikilla on sana hyvin hallussa! Terkkuja Toothbayhin!

Ja jotta kukaan ei jäisi ilman, vilkutellaan terkut myös äidille! :)